Tanssille ry 20 vuotta historiaa

Tanssille ry täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia. Yhdistys on toiminut 20 vuotta tanssitaiteilijoiden hyväksi järjestäen Helsingissä tanssin ammattilaisille säännöllistä treenausta sekä tarjonnut mahdollisuuden ammattitaidon ylläpitämiseen ja kollegiaalisiin kohtaamisiin. Osana juhlavuotta yhdistys halusi tehdä katsauksen toimintansa historiaan. Sain tehtävän kontolleni ja kaivauduin 20 vuoden takaisiin arkistoihin. Tämä on ollut mielenkiintoinen matka, jossa vastaani tuli yhdenlainen historiallinen läpileikkaus tanssitaiteen kentän tilanteesta pääkaupunkiseudulla. Minua kiinnosti erityisesti minkälaisesta maisemasta käsin ja mihin tarpeeseen yhdistys perustettiin. Pohdin myös, mikä on muuttunut näiden vuosien aikana, ja miltä osin ollaan vielä samojen kysymysten äärellä.

Tiloja tanssille

Yhdistyksen nimi oli alkujaan Tiloja tanssille ja sen ensimmäinen virallinen kokous järjestettiin Helsingissä Teatterikulmalla 22.1.2001. Kokouksessa keskusteltiin tavoitteista hankkia yhdistykselle työtiloja edelleen vuokrattavaksi alan ammattilaisille sekä ammattitreenaustoiminnan järjestämisestä Helsingissä. Toiminnan alkuvaiheeseen nimettiin erikseen harjoitustilajaos, tulevaisuustyöryhmä sekä Tanssin talo -jaos. Tilakysymys koettiin akuuteimmaksi ja yhdistys toimi ensimmäisinä vuosinaan aktiivisesti asian edistämiseksi. Yhdistystä perustamassa olleen Alpo Aaltokosken mukaan tilaongelma tiedostettiin jo 1990-luvulta asti, mutta otti aikaa ennen kuin jokin taho lähti konkreettisesti viemään asiaa eteenpäin. "Oli tilapula, kohtuuhintaisia tiloja oli vaikea saada." Tekijät tarvitsivat tiloja toiminnalleen, sekä säännölliseen treenaamiseen että teosten työstämiseen.

Yhdistyksessä sen varhaisina vuosina toimineen Outi Järvisen mukaan pohdinnassa oli tuolloin, minkälainen infrastruktuuri tanssin tekemiselle on tai minkälaista siitä halutaan. Tahtotila oli saada kentälle tilaresurssi. "Agendana oli saada tanssille soveltuvia harjoitus- ja työtiloja. Järkeviä sisätiloja, joissa voisi harjoittaa ammattiaan. Kun tanssitaiteen laitos muutti aikoinaan pois Pursimiehenkadulta, siellä olleet hienot studiot hävisivät. 2000-luvun alussa myös Aleksanterin Teatterin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Siellä oli paljon tanssitoimintaa ja yhdistyksen pyrkimyksenä oli säilyttää treenitilat tanssijoiden käytössä. Kyse ei siis ollut pelkästään tanssin talon uudisrakennuksesta, vaan myös siitä, miten jo olemassa olevat tilat voitaisiin säilyttää."

Yhdistyksen toimijat olivat useampaan otteeseen yhteydessä Helsingin kaupungin kulttuurin virkamiehiin ja johtoon, tekivät selvityksiä tanssille sopivista tiloista Helsingissä sekä järjestivät asiaa koskevia keskustelutilaisuuksia ja mielenilmauksia. Arkistoja lukiessa syntyi mielikuva, että tilakysymys otettiin kentän yhteiseksi ajettavaksi asiaksi ja tahtotila oli kova. Asioille haluttiin oikeasti tehdä jotain. Yhdistys järjesti muun muassa helmikuussa 2001 tanssitaiteilijoille sekä tanssiryhmien ja -teattereiden edustajille keskustelutilaisuuden "Työtiloja tanssille - halutaanko?". Tilaisuudessa tuli esille tarve ratkaista harjoitustilaongelma mahdollisimman pian, ja tähän esitettiin ratkaisuna tiiviimpi yhteistyö Helsingissä toimivien tanssikoulujen kanssa. Pidemmän tähtäimen tavoitteeksi osallistujat esittivät tanssin talon tai keskuksen aikaansaamisen Helsinkiin.

Suunnitelmia tanssin taloksi tai keskukseksi oli useita, muun muassa Alppiharjun konepaja-alueen Alkki-halli, jonne oli olemassa alustavat arkkitehtipiirustukset, sekä Elannon vanha Leipätehdas. Myös Aleksanterin teatteri oli keskusteluissa. Oopperatalo oli muuttanut 90-luvun alussa Aleksanterin teatterista uusiin tiloihin. Vanhan talon jäädessä tyhjilleen nousi kysymys, voisiko se toimia tanssin talona. Teatterissa oli treenisaleja ja jo olemassa olevaa tanssin toimintaa. Alpo Aaltokosken mukaan sen näyttämö kuitenkin koettiin ongelmalliseksi ja tila ei lopulta saanut kannatusta. "Aleksanterin teatterissa on vain yksi näyttämö, joka on barokkinäyttämö. Se sopii vain tietynlaisille teoksille. Näyttämö olisi määrittänyt liikaa, mitä siellä voi esittää ja olisi samalla ohjaillut suomalaisen tanssitaiteen kehityssuuntaa. Haluttiin täysin muunneltavissa oleva tila, joka vastaisi monenlaisiin tarpeisiin."

Aamutuntien käynnistyminen ja toiminnan vakiintuminen

Helsinkiin tarvittiin 2000-luvun alussa uusi ammattilaisten treenitoimintaa toteuttava taho. Suomen Tanssitaiteilijain liitto oli järjestänyt aamutunteja, mutta Helsingin kaupunki ei tuolloin enää voinut avustaa ammattiliiton treenitoimintaa. Tiloja tanssille otti ammattilaistreenauksen organisoimisen vastuullensa. Yhdistyksen treenitunnit käynnistyivät vuonna 2003. Alkuun tunnit järjestettiin Aleksanterin teatterilla ja vuonna 2010 ne siirtyivät Leipätehtaalle Helsingin tanssiopiston tiloihin. Yhdistyksen toiminnan painopiste siirtyi työtilakysymyksen sijaan treenaus- ja kurssitoiminnan kehittämiseen. Tanssin tilakysymysten selvittely siirtyi vuonna 2007 Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen asettamalle työryhmälle, ja myöhemmin Tanssin talon edistäminen eriytyi omaksi yhdistyksekseen. Tiloja tanssille ry:n nimi muutettiin vuonna 2009 Tanssille ry:ksi. Toiminnan fokuksena on pitkään ollut päivittäisten treenituntien sekä kotimaisten ja ulkomaisten tekijöiden tiiviskurssien järjestäminen tanssin ammattilaisille.

Erityismainintana arkiston löydöksistä haluan nostaa yhdistyksen vuosina 2005-2007 toteuttaman Tanssijoiden työllisyysprojektin. Kyseessä oli Euroopan Sosiaalirahaston tukeman TATSIA ELÄMÄÄN -työllisyyshankeen osaprojekti, jonka tavoitteena oli auttaa ammattitanssijoita luomaan ja löytämään omia työllistymisen kanavia. Projektin osa-alueita olivat muun muassa työkunnon ylläpito ja kehittäminen sekä työvalmennus ja työnhaun tukeminen. Tiloja tanssille järjesti sen puitteissa tanssijoille lisäkoulutusta urapajojen, seminaarien ja muiden työllistymistä tukevien palvelujen muodossa. Tuolloin kehiteltiin muun muassa avointen koetanssien konsepti, joka sai jatkoa myös tulevina vuosina. Avoimissa koetansseissa tanssitaiteilijoilla on ollut mahdollisuus kohdata toisiaan, tutustua ja verkostoitua.

Yhdistys on järjestänyt vuosien aikana myös monenlaista muuta oheistoimintaa sekä tanssitaiteilijoita yhteentuovia tapahtumia. Avoimien koetanssien lisäksi on järjestetty avointa treenitilaa, jossa jäsenet ovat saaneet käyttää tilaa tarvitsemallaan tavalla ja tavata kollegoita. Viime vuosina yhdistys on järjestänyt myös treenirinkiä, jossa on ollut mahdollista kokoontua jatkamaan ja kehittämään työpajoja pitäneiden taiteilijoiden avaamia työskentelymetodeita ja tekniikoita. Treenirinki-konsepti on mahdollistanut myös tanssitaiteilijoiden omien näkökulmien sekä erilaisten improvisaatio- ja liiketehtävien kokeilevan työstämisen. Yhdistyksen aloitteesta perustettiin aikoinaan myös tanssijoiden kuoro, joka sittemmin liitettiin Temen alaisuuteen.

Tanssin tekemisen tavat ja sisällöt ovat muuttuneet ja moninaistuneet 20 vuoden aikana. Tanssille ry on pyrkinyt päivittämään toimintaansa vastaamaan kentän moninaisia tarpeita tehden säännöllisesti jäsenkyselyitä. Lisäksi se on tehnyt viime vuosina kehittämistyötä saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden parissa. Viime vuodenvaihteessa yhdistys järjesti yhdenvertaisuuskyselyn, jonka pohjalta on laadittu Tanssille ry:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma vuosille 2021-2023. Tanssille ry on myös rekrytoinut toimintansa tueksi tasa-arvo ja yhdenvertaisuusvastaavan.

Taloudellisten resurssien haaste

Tanssille ry:n aamutunnit ja muu yhdistyksen toiminta on tanssitaiteilijoille tärkeä mahdollisuus säännölliseen ammatin harjoittamiseen sekä kollegiaalisiin kohtaamisiin. Erityisesti nuorille, uusille tekijöille yhdistyksen toiminta voi olla paikka tutustua kollegoihin sekä ylläpitää ammatti-identiteettiä prekaarilla kentällä. Samankaltaisia toimijoita on ilahduttavasti tullut myös muualle Suomeen, ja Tanssille ry tekee nykyään yhteistyötä Tamperelaisen Treenit ry:n sekä Turussa toimivan Dansart ry:n kanssa.

Tanssille ry on koko historiansa ajan toiminut periaatteella, jossa pienet resurssit jakaantuvat laajalle. Yhdistys pyörii suhteellisen pienellä, alle 50 000 euron vuosibudjetilla ja hyödyttää isoa tekijäjoukkoa. Se on säilyttänyt kevytrakenteisuuden ja voi reagoida nopeasti muutostarpeisiin. Säännöllisten aamutuntien järjestäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Tanssille ry on pitkäaikainen ja merkittävä toimija pääkaupunkiseudun tanssin ammattilaisten kentällä, mutta toiminnan taloudellinen vakiinnuttaminen nykyisissä rakenteissa ei ole ollut mahdollista. Toimintaa tuki alkuvuosina Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Suomen Tanssitaiteilijain liitto. Myöhemmin yhdistys on pyörinyt useamman yksittäisen säätiön sekä Taiteen edistämiskeskuksen erityisavustuksen tuella. Valtion pitkäjänteisempi rahoitus tanssitaiteen yhteisöille perustuu pitkälti esitystoiminnan ympärille, joten Tanssille ry:n kaltaiset toimijat ovat ainakin toistaiseksi jääneet sen ulkopuolelle. Omarahoitusta tulee jäsen- ja treenimaksujen myötä, mutta pyrkimys on pitää maksut osallistujille mahdollisimman pienenä. Jatkuva epävarmuus taloudellisen tilanteen jatkuvuudesta vaikeuttaa pidemmän tähtäimen suunnitelmien tekoa.

2001-2021

Kahdenkymmenen vuoden aikana tanssin kenttä on kasvanut ja moninaistunut. Tanssitaiteilijat tuntuvat kuitenkin edelleen kamppailevan samojen ongelmien kanssa kuin 2000-luvun alussa. Resursseja on edelleen aivan liian vähän ja moni tekee työtään ilmaiseksi tai jopa maksaa siitä, että saa harjoittaa ammattiaan. Olen kuullut samankaltaisia lauseita niin vastavalmistuneiden kollegojen kuin yhdistyksen perustajajäsenien suusta heidän muistellessa yhdistyksen toiminnan alkuaikoja. Tämä pysäytti, vaikka se olikin jo tavallaan tiedossa. Harjoitustilakysymys ei ole hävinnyt mihinkään. Osa aluekeskuksista auttaa tekijöitä tässä asiassa, mutta kaikkialla ei ole samanlaisia resursseja. Tulevan Tanssin talon fokuksessa on näyttämötoiminta, ei työskentelytilan tarjoaminen. Toimijat tarvitsevat edelleen työtilaa, ja monella ei ole varaa vuokrata omaa studiota tai muuta työtilaa. Esimerkiksi omassa työhistoriassani pienetkin tarjoutuneet tilaresidenssijaksot ovat tuntuneet lottovoitoilta. Tämä ei vielä ratkaise toimeentulon kysymystä, mutta vähintään työn tekeminen mahdollistuu, kun sillä on paikka. Tanssitaiteilijat ratkovat työtilaongelmaa välillä hyvinkin luovasti, mutta se on silti polttava kysymys. Helpottaakseen asiaa edes hieman Tanssille ry aloitti tänä vuonna tilaresidenssin, joka toivottavasti saa jatkoa myös tulevaisuudessa. Ilahduttavasti viime vuosina myös moni muu toimija on tarjonnut omaa työtilaansa tilaresidenssiksi free-kentän työryhmille kuukausina, jolloin ei itse käytä tilaansa.

Resurssien vähyys ohentaa mahdollisuuksia haaveilla siitä, mitä oma työ tai tanssitaiteen kenttä voisi olla, tai millaisia taiteellisia tekoja voi tehdä. Kun tähän päälle vielä asetetaan kilpailutilanne pienistä resursseista, vähenee yhteiseen hiileen puhaltamisen mahdollisuus. Voi nousta huoli siitä, että onko mitään tehtävissä. Historiaan katsominen muistuttaa kuitenkin, kuinka tämänhetkiset valinnat ja toimet vaikuttavat. Tiloja tanssille haki aikanaan myös osaksi tanssin aluekeskusverkostoa, kun sitä oltiin perustamassa 2000-luvun alussa. Ajatuksena oli, että se olisi toiminut tilatoimijana taiteellisen tuotantotalon rinnalla. Minkälainen olisi esimerkiksi pääkaupunkiseudun tanssin kentän tilanne, jos Helsingin tanssin aluekeskuksen toisena toimijana olisi Tanssille ry? Tai mitä jos Aleksanterin teatteriin olisi aikanaan perustettu Tanssin keskus ja se olisi toiminut pari vuosikymmentä työtilaresurssina tanssitaiteilijoille? Asiat olisivat todella voineet mennä toisinkin. Ruohonjuuritason toimintamahdollisuuksilla voi olla suuri merkitys. Alan pienten resurssien kanssa selviämiseen yhteistyö ja liittymät eri toimijoiden välillä voisivat tuoda jonkinlaisen ratkaisun. Muutenkaan arkistomateriaaleja läpikäydessä en voinut välttyä huomiolta, kuinka yhteentulemisilla ja yhteisillä ponnisteluilla saadaan aikaiseksi asioita. Voisiko esimerkiksi Tanssille ry:n aamutunnit järjestää tulevassa Tanssin talossa, yhteistyönä?

Palaan vielä taaksepäin yhdistyksen toiminnan alkuvuosiin. Tanssin talon tai keskuksen toiminnalle oli tuolloin monia toiveita. Yksi oli, että se tarjoaisi konkreettista työtilaa tanssitaiteilijoille edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Outi Järvinen kysyi muistellessaan noita vuosia muutaman mielestäni tärkeän kysymyksen: "Kun työstä ei saa palkkaa tai kunnollista korvausta, täytyykö työn tekemisen paikastakin vielä maksaa? Kenen tehtävä on maksaa tiloista, joissa taiteilija voi harjoittaa ammattiaan - eli ammatinharjoittamisen perusedellytyksestä?" Toiveena oli tuolloin, että tätä voitaisiin rahoittaa julkisista varoista tarjoten tilaa ja treenimahdollisuutta niin, että taiteilija ei olisi maksava osapuoli. Tällaista tilannetta voimme jäädä odottelemaan, mutta toistaiseksi Tanssille ry ainakin tarjoaa edullisen paikan säännölliselle treenaamiselle ja sitä kautta ammatin harjoittamiselle.

Onnea Tanssille ry, jatkukoon tanssit vielä vuosikymmeniä eteenpäin!

Heli Keskikallio
Kirjoittaja on Helsingissä toimiva koreografi-tanssitaiteilija sekä Tanssille ry:n hallituksen jäsen.

Artikkelikuva: Sari Palmgren

Artikkeli julkaistu liikekieli.comissa 12.11.2021. Voit lukea sen myös täältä.